La Bastide-Puylaurent on nimi, joka tuo mieleen sekä vuoriston lempeyden että ankaruuden, ja se ilmentää täydellisesti aidon kylän viehätystä ja historiaa. Tämä kunta ei kuitenkaan aina ole kantanut tätä nimeä, eikä se ole aina sijainnut nykyisellä paikallaan.
Ranskan vallankumouksen aikoihin kunnan keskuksena toimi Puylaurent, korkealla rinteellä sijaitseva pieni kylä, josta avautui näkymä Allier-joen laaksoon. Kylän kohtalo muuttui kuitenkin lopullisesti vuonna 1917, kun tasavallan presidentin allekirjoittamalla asetuksella kunnantalo siirrettiin alemmas joen varrelle La Bastiden kylään. Tämä tapahtuma merkitsi uuden aikakauden alkua kunnalle, joka otti tuolloin käyttöön nykyisen nimensä.
Ymmärtääksemme La Bastide-Puylaurentin todelliset juuret, on palattava ajassa taaksepäin aina 1500-luvun alkuun saakka. Tuolloin La Bastide oli vain vaatimaton, seitsemästä tai kahdeksasta Allier-joen oikealle rannalle rakennetusta talosta koostuva asutus. Sillan toisella puolella, joen vasemmalla rannalla, levittäytyi villi ja salaperäinen Gévaudanin alue. Siellä asui Bastiden perhe, joka omisti Trouillas-nimisen maatilan. Perimätiedon mukaan kylä sai nimensä juuri tästä perheestä, vaikka kukaan ei voikaan vahvistaa asiaa täydellä varmuudella.
Kauempana, Rieufret-puron tuolla puolen, avautui Vivarais'n alue, joka oli luonnoltaan hymyilevämpi ja hedelmällisempi. Siellä sijaitsi kauniita kartanoita, jotka kuuluivat kylän vanhimmille ja arvostetuimmille perheille, kuten Barrial, Valentin, Bresson, Astruc, Rieu, Hébrard ja Chambonnet, jotka olivat jakaneet maat ja karjan jo sukupolvien ajan. Tällaisena kylä kuvataan vuoden 1609 maakirjoissa, joihin kirjattiin asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet herrojaan kohtaan. Muutamia uusia rakennuksia lukuun ottamatta kylä pysyi lähes muuttumattomana aina vuoden 1810 kiinteistökarttaan asti, joka vahvisti lopullisesti tonttien rajat ja nimet.
La Bastide ei kuitenkaan ollut eristyksissä muusta maailmasta. Sen halki kulki muinainen roomalainen tie, Régordane, joka yhdisti Gardin alueen Saint-Gillesin Haute-Loiren Le Puy-en-Velayhin. Tätä vilkasta tietä kulkivat niin pyhiinvaeltajat, kauppiaat kuin vaeltavat paimenetkin, jotka pysähtyivät La Bastiden majataloihin lepäämään ja ruokailemaan. Tuolloin La Bastide kuului Chasseradèsin seurakuntaan, jossa sijaitsivat sekä kirkko että hautausmaa.
La Bastiden ympärillä, Allier- ja Rieufret-laaksoihin siroteltuna, oli myös muita pieniä kyliä ja yksittäisiä maatiloja. Näihin kuuluivat Les Huttes (jossa asuivat Barrelit ja Rancit) sekä La Courège, Les Bories, Compan ja La Felgère, joita pidettiin aikanaan ”merkittävinä taloina”. Unohtaa ei sovi myöskään Malatavernea, nykyään jo kadonnutta kahden talon pikkukylää. Jokaisella näistä paikoista oli oma historiansa, salaisuutensa ja legendansa.
Lähistöllä sijaitsi myös Saint-Thomas de la Souche, Anduzen lähellä sijaitsevan Tornacin luostarin munkkien perustama prioraatti. Munkkien suuret karjalaumat nousivat kesäisin laitumille Gévaudaniin. Prioraatti sijaitsi Régordane-tien varrella pulppuavan lähteen läheisyydessä ja tarjosi rauhallisen rukous- ja levähdyspaikan. Tästä prioraatista ei kuitenkaan ole nykyisin jäljellä muuta kuin yksinkertainen maalaismainen risti, joka seisoo nykyistä hautausmaata vastapäätä.
Vuonna 1728 Puylaurentin silloinen pappi, apotti Robert, vieraili keskiajalla Tornacin munkkikunnan perustaman vanhan kappelin ja sairaalan raunioilla. Siellä hän löysi jälkiä unohtuneesta menneisyydestä, jolloin kirkonmiehet ottivat vastaan ja hoitivat seudun jyrkkiä polkuja uhmaavia matkalaisia, paimenia ja muulinajajia. Hän näki myös jäänteitä hautausmaasta, joka oli toiminut vainajien viimeisenä leposijana. Apotti kirjasi huolellisesti ylös rakennusten ja maa-alueiden mitat sekä munkkien saamat tulot, jotka kertyivät lahjoituksista, kymmenyksistä ja ympäröivistä maista.
Kappeli ja sairaala olivat erottamattomat; toinen oikeutti toisen olemassaolon. Notaarien asiakirjat todistavat niiden kaksinkertaisesta – sekä hengellisestä että maallisesta – tarkoituksesta. Tässä yhteydessä sana ”sairaala” ei tarkoittanut pelkkää majataloa, vaan sen merkitys oli paljon syvällisempi. Kappelin ja sairaalan priori toimi nimittäin aina myös Tornacin luostarin sairaanhoitajana, mikä viittaa siihen, että hoitotyö oli organisoitua, vaikkakin kenties alkeellista. Tämä sairaala oli yhä toiminnassa vuonna 1636.
Yli sataviisikymmentä vuotta myöhemmin La Bastide-Puylaurentista tuli Ranskan vallankumouksen dramaattisen vaiheen, kreivi de Saillansin salaliiton, näyttämö. Tämä Dauphinésta kotoisin oleva aatelinen oli laatinut rohkean suunnitelman nuoren tasavallan kaatamiseksi ja monarkian palauttamiseksi. Hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan oli nostattaa kapinaan koko Etelä-Ranska Pyreneiltä Rhône-joelle ja koota valtava armeija, joka marssisi pohjoiseen espanjalaisten ja maastamuuttajien tuella.
Toukokuun 19. päivänä 1792 hän pysähtyi La Bastideen, Pierre Comben majataloon, tapaamaan Jalèsin rojalistikomitean jäseniä. Heidän joukossaan olivat Chambonas'n priori, apotti Claude Allier, sekä Puylaurentin asukas Joseph-Marie Chabalier, jotka molemmat lupasivat hankkeelle vankkumattoman tukensa. Kesäkuun alussa kapina puhkesi. Rojalistit hyökkäsivät Bannesin linnaan, mikä herätti välittömästi tasavallan viranomaisten vihan. Heinäkuun 8. päivänä tasavaltalaiset pakottivat linnan antautumaan useiden päivien piirityksen jälkeen. Muutamaa päivää myöhemmin, 12. heinäkuuta, he saavuttivat ratkaisevan voiton Jalèsin taistelussa, jossa kreivi de Saillans sai surmansa. Salaliitto oli murskattu, ja sen myötä katosivat alueen rojalistien viimeisetkin toiveet.
Vuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1940, toisen maailmansodan raivotessa Euroopassa, Puolan Punainen Risti perusti La Bastide-Puylaurentiin vastaanottokeskuksen puolalaisille pakolaisille. Hotelli Terminusin ja Les Pinsin tiloihin perustettu keskus tarjosi elintärkeän turvapaikan maanpakolaisille, jotka pakenivat maansa natsi- ja neuvostomiehitystä. Keskus otti vastaan kaikenikäisiä miehiä, naisia ja lapsia. Olivatpa he haavoittuneita sotilaita tai vainottuja siviilejä, kaikki löysivät tästä tiiviistä yhteisöstä hieman inhimillistä lämpöä, ruokaa ja sairaanhoitoa, ja he osallistuivat myös erilaisiin kulttuuririentoihin. Keskusta johti Puolan armeijan entinen upseeri Zbigniew Malinowski. Keskus ei kuitenkaan ollut turvassa vaaroilta. Vuonna 1942 Vichyn hallituksen poliisi antoi hänestä pidätysmääräyksen; vaikka hänen onnistui paeta, hän joutui elämään maan alla. Vuonna 1944 silmukka kiristyi: saksalaisjoukot tunkeutuivat vapaalle vyöhykkeelle ja miehittivät La Bastide-Puylaurentin. He pidättivät 25 puolalaista pakolaista, jotka karkotettiin pakkotyöhön Itä-Preussiin. Nykyään tämä puolalaisten vastaanottokeskuksen tarina on koskettava todiste toisen maailmansodan kärsimyksistä. Se kuvaa järkyttävällä tavalla Puolan kansan sekä traagista että sankarillista kohtaloa, ja samalla se muistuttaa syvästä veljeydestä, joka yhdisti kansoja noina synkkinä aikoina.