Historia La Bastide-Puylaurentista

Vanha panoraamanäkymä La Bastide-Puylaurentista

Vanhoja taloja La Bastiden kylässäLa Bastide-Puylaurent on nimi, joka tuo mieleen sekä vuoriston ankaruuden että sen lempeyden, aivan kuten aidon kylän viehätyksen ja rikkaan historiankin. Tämä Etelä-Ranskan villien ja koskemattomien maisemien sydämeen kätkeytynyt maalaiskunta ei kuitenkaan aina ole kantanut tätä juhlavaa nimeä, eikä se ole aina sijainnut nykyisellä paikallaan laakson pohjalla. Sen identiteetti on muotoutunut kärsivällisesti vuosisatojen kuluessa suurten poliittisten mullistusten ja syvällisten maantieteellisten tarpeiden myötä, luoden näin poikkeuksellisen vahvan paikallisen perinnön.

Ranskan vallankumouksen myrskyisinä aikoina kunnan keskuksena toimi todellisuudessa Puylaurent. Se oli tuolloin pieni, maalauksellinen kylä, joka sijaitsi korkealla rinteellä katsellen ylväänä alati kehittyvää Allier-joen laaksoa. Sen asukkaat elivät siellä ankarien vuodenaikojen rytmissä, korkeuden suojelemina mutta usein eristyksissä pitkien ja lumisten talvien aikana. Talvet lamauttivat vääjäämättä alueen kapeat kulkureitit tehden kaikista matkoista naapurikyliin vaarallisia.

Kylän kohtalo muuttui peruuttamattomasti vuonna 1917, keskellä ensimmäistä maailmansotaa. Tasavallan presidentin asetuksella päätettiin virallisesti siirtää kunnantalo alemmas joen varrelle La Bastiden kylään, joka hyötyi ennen kaikkea yhä vilkkaammasta rautatieliikenteestä. Tämä perustavanlaatuinen tapahtuma merkitsi uuden kukoistuskauden alkua kunnalle, joka tuolloin otti käyttöön nykyisen yhdistelmänimensä yhdistäen nämä kaksi historiallista kylää ikuisesti yhteiseen kohtaloon.

Vanhoja La Bastiden kyliä Allier-joen varrellaEnsimmäiset kylät ja salaperäinen Régordane-tie

Ymmärtääksemme todella La Bastide-Puylaurentin syvimmät juuret meidän on palattava ajassa taaksepäin 1500-luvun alkuun. La Bastide oli tuolloin vain vaatimaton seitsemän talonpoikaisrakennuksen ryhmittymä, joka oli rakennettu käytännönläheisesti Allier-joen oikealle rannalle. Kapean kivisillan toisella puolella, vasemmalla rannalla, levittäytyivät Gévaudanin maakunnan valtavat, kesyttämättömät ja mystiset maat. Monet näihin karuihin seutuihin tottumattomat matkailijat pelkäsivät näitä alueita.

Historiallinen näkymä PuylaurentistaJuuri näillä strategisilla rajamailla asui Bastiden perhe, joka omisti mahtavan Trouillas-maatilan. Paikallinen legenda, joka on siirtynyt suullisena perimätietona sukupolvelta toiselle takkatulen ääressä, kertoo tämän vaikutusvaltaisen perheen yksinkertaisesti antaneen oman nimensä kylälle. Vaikka nykytutkijat eivät voikaan vahvistaa tätä ehdottomalla historiallisella varmuudella, paikkojen nimistö heijastaa kiistatta näiden ensimmäisten rakentajien ensiarvoisen tärkeää merkitystä.

Kauempana, vuolaan Rieufret-puron kuohuvien vesien takana, avautui Vivarais. Tämä naapurialue oli jo pitkään tunnettu siitä, että se oli huomattavasti hymyilevämpi, leudompi ja hedelmällisempi kuin Gévaudanin ankarat ja tuuliset ylängöt. Siellä kohosi kauniita kivitaloja, jotka kuuluivat alueen vanhimmille, vaikutusvaltaisimmille ja arvostetuimmille perheille, jotka hallitsivat paikallista maataloutta sekä kukoistavaa puu- ja karjakauppaa.

Nämä suuret paikalliset suvut (joihin kuuluivat muun muassa Barrial, Valentin, Bresson, Astruc, Rieu, Hébrard ja Chambonnet) jakoivat nämä hedelmälliset maat ja valtavat vaeltavat karjalaumat sopuisasti useiden sukupolvien ajan. Tämä monimutkainen yhteiskunnallinen organisaatio on muuten kuvattu uskollisesti vanhoissa, vuodelta 1609 peräisin olevissa maakirjoissa. Näihin arvokkaisiin kiinteistörekistereihin kirjattiin pikkutarkasti asukkaiden tarkat oikeudet, verot ja velvollisuudet paikallisia herrojaan kohtaan.

Muulinajaja Régordane-tielläSaint-Thomas de la Souchen prioraatti ja matkailijoiden vastaanotto

La Bastide ei suinkaan ollut eristäytynyt, kaukainen ja muusta maailmasta erillään oleva kylä, vaan päinvastoin, sen halki kulki kuuluisa Régordane, muinainen ja erittäin strateginen roomalainen tie. Tämä tärkeä kulkuväylä yhdisti Gardissa sijaitsevan merkittävän kauppakaupungin Saint-Gillesin Haute-Loiressa sijaitsevaan majesteettiseen Mariankaupunkiin Le Puy-en-Velayhin, muodostaen näin elintärkeän taloudellisen ja henkisen valtimon Ranskan keskiylängön ja kaukaisen Välimeren rannikon välille.

Tätä kivistä, vaikeakulkuista, mutta erittäin vilkasta tietä pitkin kulki päivittäin loputtomia kulkueita: hartaita pyhiinvaeltajia, kauppatavaroilla lastattuja kiertäviä kauppiaita sekä äänekkäitä, vaeltavia karjalaumoja. Kaikki he pysähtyivät vääjäämättä paikallisiin vaatimattomiin majataloihin nauttimaan lämpimän aterian, kengittämään väsyneet kuormajuhtansa ja lepäämään turvassa. Puhtaasti hengellisellä tasolla La Bastide oli tuolloin täysin riippuvainen naapuriseurakunnasta Chasseradèsista, jossa virallinen seurakuntakirkko ja vihitty hautausmaa sijaitsivat.

Aikakauden näkymä La Bastiden kylässäLa Bastiden aktiivisen keskuksen ympärille oli levittäytynyt lukuisia muita viehättäviä pikkukyliä ja erillisiä maatiloja, jotka lepäsivät turvallisesti Allierin ja Rieufretin jyrkissä laaksoissa. Näihin kuuluivat erityisesti Les Huttes (Barrelien ja Rancien historiallinen ja kiistaton tukikohta), La Courège, Les Bories, Compan ja La Felgère. Seurakunnan arkistoissa näitä valtavia ja kukoistavia maatalouskartanoita pidettiin tuolloin kunnioittavasti ”merkittävinä taloina”, jotka olivat aitoja kiistattoman maaseudun vaurauden symboleja.

Ei myöskään pidä unohtaa mainita Malatavernea, hyvin pientä kylää, joka koostui vain kahdesta vaatimattomasta taloudesta ja joka on nykyään valitettavasti kadonnut villiintyneen kasvillisuuden alle. Sen erittäin puhutteleva nimi viittaa kuitenkin yksiselitteisesti entiseen postiasemaan, jolla oli hieman kyseenalainen maine. Jokainen näistä hajallaan olevista paikoista kätki sisäänsä raskaita perhesalaisuuksia, synkkiä legendoja ja kiehtovia tarinoita, jotka elävöittivät väsymättä pitkiä talvi-iltoja takkatulen ääressä.

Tämän tuhatvuotisen tien varrella sijaitsi myös Saint-Thomas de la Souche, tärkeä prioraatti, jonka olivat perustaneet kokeneet Tornacin munkit, jotka olivat alun perin kotoisin karulta Anduzen seudulta. Nämä väsymättömät uskonmiehet hallinnoivat valtavia lammaskatraita, jotka nousivat joka vuosi kesälaitumille Gévaudanin vihreille ja runsaille niityille. Prioraatti sijaitsi erittäin strategisesti lähellä virkistävää, Régordane-tien varrella olevaa lähdettä, ja se tarjosi todellisen ja arvokkaan turvasataman rukoukseen, hoitoon ja palauttavaan lepoon uupuneille matkalaisille.

Valitettavasti tästä majesteettisesta, aikoinaan niin kukoistavasta keskiaikaisesta rakennuksesta ei ole nykyään juuri mitään jäljellä. Vain suuri, maalaismainen kiviristi, joka on pystytetty vaatimattomasti kylän nykyistä hautausmaata vastapäätä, todistaa yhä äänettömästi tästä menneisyyden vahvasta uskonnollisesta läsnäolosta. Kuitenkin vuonna 1728 apotti Robert, silloinen Puylaurentin seurakunnan virkaatekevä pappi, matkusti henkilökohtaisesti vanhan kappelin ja sen yhteydessä olevan sairaalan yhä vaikuttaville raunioille suorittamaan tutkimuksia.

Kokoontuminen La Bastiden kylissäRanskan vallankumouksesta toisen maailmansodan synkkiin hetkiin

Apotti Robert löysi sieltä koskettavia jäänteitä syvästi unohdetusta menneisyydestä, hiljaisia ja sydäntäsärkeviä todisteita siitä kukoistavasta aikakaudesta, jolloin omistautuneet uskonmiehet hoitivat ja majoittivat avokätisesti väsyneitä matkalaisia, kylmän kangistamia paimenia ja ankaria muulinajajia, jotka uhmasivat rohkeasti näitä jyrkkiä polkuja. Hän tarkasteli siellä myös syvää kunnioitusta tuntien luostarin hautausmaan jäänteitä, joka oli viimeinen rauhallinen turvapaikka niille vainajille, jotka olivat traagisesti menehtyneet pitkän matkan rasituksiin tai vuoristoilmaston äärimmäiseen ankaruuteen.

Oppinut pappi kirjasi henkilökohtaisiin muistiinpanoihinsa huolellisesti raunioituneiden rakennusten tarkat mitat sekä ne merkittävät maataloustulot, joita munkit olivat aiemmin saaneet. Kappeli ja sairaala olivat päivittäisessä toiminnassaan tiiviisti sidoksissa toisiinsa, mistä ovat osoituksena vanhat notaarin asiakirjat, jotka kuvaavat täydellisesti niiden kahta hengellistä ja maallista kutsumusta. Toisaalta ne oli omistettu täysin sielujen pelastukselle ja toisaalta kärsivien ruumiiden nopealle parantamiselle.

Sana ”sairaala” ei muuten tarkoittanut pelkkää yksinkertaista pysähdyspaikkaa tai tilapäistä majataloa; sen hyväntekeväisyysrooli ulottui paljon pelkkää majatalotoimintaa laajemmalle. Paikan priori toimi nimittäin järjestelmällisesti suuren Tornacin luostarin ylihoitajana, mikä merkitsi todellista, järjestelmällistä ja rationaalista annetun hoidon organisointia, vaikka se olikin joskus alkeellista. Arkistot vahvistavat epäilyksettä, että tämä hyväntekeväisyyslaitos oli yhä täydessä ja elinvoimaisessa toiminnassa vuonna 1636.

Historiallinen majatalo ja taloja La BastidessaYli sataviisikymmentä vuotta myöhemmin La Bastide-Puylaurent heräsi äkillisesti pitkästä vuoristonrauhastaan ja siitä tuli odottamatta Ranskan vallankumouksen dramaattisen ja verisen vaiheen näyttämö: kreivi de Saillansin kuuluisan salaliiton. Tämä Dauphinésta kotoisin oleva aatelinen, joka vastusti kiivaasti ja syvällisesti nousevan tasavallan uusia aatteita, oli laatinut mielettömän rohkean strategisen suunnitelman kaataakseen uuden hallinnon asevoimin ja palauttaakseen monarkian absoluuttisen vallan valtaistuimelle.

Hänen suunnaton kunnianhimonsa ei tähdännyt vähempään kuin nostattaa koko Etelä-Ranska sotilaallisesti ja samanaikaisesti kapinaan, aina kaukaisten Pyreneiden huipuilta Rhônen myrskyisille rannoille. Hänen perimmäinen ja julkilausuttu tavoitteensa oli koota valtava talonpoikaisarmeija, joka espanjalaisten vakituisten joukkojen ja maastamuuttaja-aatelisten vankalla tuella sivustoillaan, marssisi riemuiten pohjoiseen vapauttamaan vangitun kuninkaan ja murskaamaan lopullisesti tasavaltalaiset vallankumousjoukot.

Kokoontuminen La Bastiden kylissäJuuri tässä erittäin räjähdysalttiissa tilanteessa kreivi itse pysähtyi toukokuun 19. päivänä 1792 suuressa salaisuudessa La Bastideen ja asettui herra Pierre Comben ylläpitämään huomaamattomaan majataloon. Hän tuli sinne tapaamaan salaa Jalèsin pelätyn rojalistikomitean vaikutusvaltaisimpia jäseniä. Näiden päättäväisten ja fanaattisten salaliittolaisten joukossa olivat apotti Claude Allier, Chambonas'n priori, ja Joseph-Marie Chabalier, rikas ja vaikutusvaltainen Puylaurentin asukas.

Nämä voimakkaat paikalliset merkkihenkilöt antoivat hänelle välittömästi vankkumattoman logistisen, moraalisen ja taloudellisen tuen. Kesäkuun alusta lähtien aseellinen kapina puhkesi erittäin väkivaltaisena koko alueella. Yllytetyt rojalistimiliisit hyökkäsivät rohkeasti vahvaan Bannesin linnaan, mikä veti välittömästi puoleensa tasavallan keskushallinnon leppymättömän vihan. Viranomaiset lähettivät oitis huomattavia ja hyvin aseistettuja vakituisia joukkoja murskaamaan ilman pienintäkään sääliä tämän kapinan, jota pidettiin kansakunnalle äärimmäisen uhkaavana.

Saman vuoden heinäkuun 8. päivänä tasavaltalaisten joukot, jotka olivat ylivoimaisia sekä lukumäärältään että tulivoimaltaan, valtasivat väkivaltaisesti takaisin piiritetyn linnoituksen. Vain muutamaa päivää myöhemmin, 12. heinäkuuta, he saavuttivat verisen ja ratkaisevan voiton Jalèsin taistelussa, jossa kreivi de Saillans sai traagisesti surmansa taistelussa. Laaja salaliitto murskattiin lopullisesti ja raa'asti, ja se vei vääjäämättä mukanaan musertavassa kaatumisessaan koko alueen rojalistien viimeisetkin toiveet kapinasta.

Puolalaisten pakolaisten vastaanotto kylässäVuosikymmeniä myöhemmin, vuonna 1940, kun toisen maailmansodan sanoinkuvaamattomat kauhut raastoivat jälleen Euroopan mannerta, kirjoitettiin tuskassa toinen merkittävä luku paikallishistoriassa. Puolan Punainen Risti, joka kohtasi ennennäkemättömän humanitaarisen hätätilan, perusti suuren vastaanottokeskuksen pakolaisille La Bastide-Puylaurentiin. Tämä arvostettujen Terminus ja Les Pins -hotellien seinien sisään ovelasti ja nopeasti järjestetty keskus tarjosi odottamattoman ja pelastavan turvapaikan tuhansille maanpakolaisille, jotka pakenivat epätoivoisesti armotonta natsien ja neuvostoliittolaisten miehitystä.

Kokonaiset perheet, jotka koostuivat kaikenikäisistä miehistä, naisista ja lapsista, otettiin siellä lämpimästi ja veljellisesti vastaan. Olipa kyse sitten taistelussa vaikeasti haavoittuneista sotilaista tai julmasti vainotuista viattomista siviileistä, kaikki löysivät tästä erityisen tiiviistä pienestä Lozèren yhteisöstä hieman inhimillistä lämpöä, lohduttavaa ruokaa ja elintärkeää sairaanhoitoa. Samalla he osallistuivat aktiivisesti erilaisiin kulttuuririentoihin, joiden tarkoituksena oli ylläpitää hinnalla millä hyvänsä heidän moraaliaan ja syviä kansallisia perinteitään.

Puolan armeijan rohkean entisen upseerin Zbigniew Malinowskin lujan ja pelottoman johdon alaisena keskus ei valitettavasti ollut turvassa alueella leijuvalta uhalta. Sortotoimien silmukka kiristyi vääjäämättä vuonna 1944: raskaasti aseistetut saksalaisjoukot miehittivät väkivaltaisesti La Bastide-Puylaurentin ja pidättivät samalla kaksikymmentäviisi onnetonta puolalaista pakolaista, jotka karkotettiin pakkokeinoin itään. Nykyään muisto tästä turvapaikasta on koskettava historiallinen todistus, joka kuvaa järkyttävällä tavalla Puolan kansan traagista kohtaloa, ja samalla se muistuttaa voimakkaasti siitä syvästä ja kauniista vuoriston veljeydestä, joka osasi yhdistää kansat vastoinkäymisten edessä noina erityisen synkkinä aikoina.