Chasseradès höyryjunan aikana
|
|
Chasseradès höyryjunan aikana |
|
Tässä on muisto, joka herättää perheemme korvissa nukahtaneet kauniiden kesäkuukausien kaiut. Suurten kuusien varjossa, pitkin vihreitä niittyjä tai puron uomassa, joka laiskasti solauttelee ohitse. Chasseradès'iin pääsemiseksi minun on heti varoittaa, että se täytyy ansaita! Ensinnäkin sinun täytyy tietää, että tuohon aikaan höyryveturi (TPV!) hallitsee ylivoimaisesti. Ja ei ole liioittelu sanoa, että höyryjunat kulkevat Erittäin Hitaasti! Nîmes-Paris reitti, keskusmassiivin kautta, ei ole sääntöjen poikkeus.
Eteläosassa linja palvelee Alèsin ja La Grand-Comben kaupunkeja vuodesta 1841 alkaen, vastatakseen kasvaviin hiilimainosten tarpeisiin. Mutta kestää neljännesvuosisata, ennen kuin tämä osa on yhdistetty Clermont-Ferrandiin. Tarvitaan vähintään kaksi voimakasta veturia, jotka on kytketty toisiinsa, selvitäkseen jyrkimpiä rinteitä ylös. Rinteet ovat niin jyrkkiä, että molemmat veturit saapuvat uupuneina, puuskuttaen ja rasittuneina. Saatat katua, että olet kenties kutsunut niitä teräsmiehiksi.
Lähtöasemalla voimakas haju savusta mustilla laitureilla vie sinut heti tunnelmaan. Ja sitten höyryyn lisätään savu, ja savuun hiilen soot. Hiili, joka kiehuttaa veden kattilassa, joka liikuttaa mäntää ja vie koneen eteenpäin... Joka tapauksessa, kun saavumme pääteasemalle, olemme mustia kuin hiilikaivajat, joita edes oma äiti ei tunnista. Opit asemanmestarin torven ulkoa, niin monta asemaa on, ja jokaisessa on uusi mestari. Ja pysähdymme kaikille, vaikka joskus kohdassa, jossa pysähdymme, ei ole kylää (sic). Tämä on sanottu! Ei..., ei mitään..., kukaan ei asu siellä..., mutta siellä on asema ja mestari, joten pysähdymme! Ja nuo käyttökelvottomat WC:t, joissa uuni on niin syvä, että näet puutukun ja raiteet juoksevan täyttä vauhtia ohi.
Ja mieluummin en puhu lukemattomista tunneleista, jotka antavat sinun kulkea kaikkien vuorten ali! Ja vuoria on niin paljon, ja tunneleita niin paljon, että useimmiten on aivan pimeää. Samaan aikaan sinun on kiirehdittävä avaamaan ikkunat, koska kuumuus saa meidät tukehdutettua! Mutta ole varovainen, jos et ole sulkenut ikkunoita ajoissa! Sillä savu, noki ja kipinät tunkeutuvat sitten koko vaunuun. Mutta on niin kuumaa, että tunnelista tullessamme, heti kun on päivä, kaikki kiirehtivät avaamaan ne uudelleen. Ikkunat, jotka suojaavat meitä tukahduttavalta savulta ja jotka, kun ne ovat auki, päästävät ilmaa kulkemaan, joka on täynnä tukahduttavaa lämpöä, jota auringon säteet vahvistavat paljailla katoilla! Tämä ei koskaan lopu ja kestää tunteja ja tunteja, ennen kuin asemanmestarin ääni ääntää pelastavan ilmoituksen: — La Bastide! La Bastide-Puylaurent! Kolme minuuttia pysähdys! Mendeen suuntautuvat matkustajat jäävät samaan puoleen raiteista ottaakseen yhteyksinsä! Tämä on linjan korkein kohta, 1025 metriä korkeudessa, aivan aseman vieressä. Kuinka kaunis on pieni punainen ja keltainen micheline.
Alun perin pyörät olivat varustettu erityisellä renkaalla, jonka Michelin-yritys kehitti, mistä se sai nimensä. Se on niin tunnistettava, äänekkäine torvineen ja kaikkine matkustajineen, jotka ovat kerääntyneet sisälle, eikä kuperia ole! Jättiläisvetureiden jälkeen, joista juuri olemme eronneet, sen dieselmoottorin sinertävät harmaat höyryt ovat meille hyvin miellyttäviä. Vielä kaksi tai kolme pysähdystä ja tunnemme, että ilma ei ole enää sama. Ja sitten saavumme päätepisteeseemme. Ääniä ja väsyneenä, janoinen ja nälkäinen, laskeudumme, järkyttyneinä, hämmästyneinä siitä, että olemme vihdoin saavuttaneet Luvatun maan, Nirvanamme: Chasseradès!
Maatalousyrittäjä, joka vuokraa majoituksen, on siellä! Hän ei ole viivästyttänyt juoksevan mustan markkinansa täydentämistä sodan aikana, josta hän ei ole saanut muuta kuin voittoja. Maquisin puuttuessa häntä ei ole edes lähestynyt vastarintaliike. Hyöty, sillä partisaaneja olisi voinut pakottaa ottamaan hänen varastonsa! Olemme vuonna 1948 ja hän kompensoi talven menetykset kahden majoituspaikan kesävuokrauksilla. Rakas, hyvin rakas mies! Hänen tietää laskea, muulla tavalla kuin vain voitoissaan. Koska eräänä päivänä hänen on varmasti maksettava muitakin laskuja... Täällä tai muualla! Mutta nyt on vain nostettava matkalaukkuja ja laatikoita, naisia ja lapsia. Paikan omistaja kiroaa. Varustettuna pitkällä kepillä hän tökkää eläimiensä peräpäätä. Ettepäin! Voi hyvä, miten rentouttavaa on siirtyä... härkävaunussa!
Kävelemme asemalta kylää kohti, jonka kuljemme oikealta puolelta. Sen reunalla niityt kumisevat kuin pitkä puku, joka on koristeltu tuhansilla monivärisillä kukilla. Kuljemme muutaman kuivakivimuurin ohi, ilman piikkilankaa niittyjen ja aidan varrella. Ei mitään visuaalista ja materiaalia kesällä, kun ei ole aitausta niityillä ja metsissä. Mikä hyöty aidoista olisi, kun karja pidetään alhaisin kustannuksin nuorten lasten valvonnassa.
Orvot tai rikolliset, joita on lueteltu, on luovutettu DASS:lle, maksusta, aina rahasta (!), gavotille, joka joskus käyttää heitä häpeämättä, koska he eivät ole. Ellei lauma voisi olla entisten perheenjäsenten valvonnassa. Mutta silloin lapsi voi hyvin olla töissä paljon kovemmissa tehtävissä. Saavuttuamme tilalle astumme suureen yhteiseen huoneeseen.
Shokki! Paikan viileys, pimeys ja voimakas tallin haju puree vierailijaa. Tämä johtuu siitä, että yhteisenhuoneen ja likahuoneen vieressä on talli, joka on erotettu huonosta puuovesta. Olen lumoissani punaisista ja mustista nauhoista, jotka roikkuvat katosta. Mikä yllätys löytää, että nämä nauhat ovat peitetty punaisella liimalla, johon tuhatmäärin kärpäsiä tarttuu!
Suuri puuhella huolehtii ruokien valmistuksesta ja lämmittää kolmannes vuodesta. Paikan karu luonnonlaatu on ilmeinen. Massiivinen ja hyvin pitkä pöytä, sen puupenkeillä, buffetti, arkku. Ja monumentaalinen takka, jonka alla on kivi penkki kahdelle henkilölle takan oikealla puolella. Näin muistutamme talven ankaruudesta. Mutta emäntä ajaa pois linnut, jotka ovat kiireisiä vapauttaakseen pöydän aamupalan muruista...
Kanojen huuto kohisee heidän vastustuksensa kanssa voimalla, joka kertokoon paljon paikassa otetuista patoista. Koirat tulevat nuuskimaan jalkojani ja laittautumaan viereen toiveenaan mahdoton lounas? Istumme alas sen aikaa, että nielemme lämpimä limonadin, joka on valinnut vaatimattoman keksin, valittuna niistä, jotka eivät ole homeiset...
Yksi asia on meille tärkeä: maksaa oleskelu, ottaa avaimet ja asettua. Kesän aikana isä liittyy meille viettämään kaksi viikkoa vuosilomastaan siellä. Nämä ovat päiviä, jolloin hän vaihtaa pastis ja korttipelin kalastamiseen ja punaviinipullot. Tämä kalastus on intohimo, jota hän harjoittaa tunteja. Hän harrastaa myös kiipeilyä, pitkiä kävelyjä ja päikkäreitä. Nämä lomat ovat hänelle oikeaa onnea... Tunnen tarinoita: Nîmoise lapsuus vuodesta 1946 vuoteen 1967, Gilbert Michelin toimesta. Julkaisija Editions Edilivre.
Entinen lomahotelli Allier-joen varrella puutarhan kanssa, L'Etoile Vierastalo sijaitsee La Bastide-Puylaurentissa Lozèren, Ardèche ja Cévennes Etelä-Ranskan vuoristossa. Eri GR-reittien risteyksessä: GR®7, GR®70 Stevensonin polku, GR®72, GR®700 Regordanen reitti, GR®470 Allier-joen lähteet ja rotkot, GRP® Cévenol, Ardèche-vuori, Margeride. Useita kierrosreittejä vaelluksia ja päivän pyöräretkiä varten. Ihanteellinen paikka rentoutumiseen ja vaellukseen.
Copyright©etoile.fr